Ohjaajan ja oppilaan välisen vuorovaikutussuhteen merkitys oppimiselle

Opetuksen suunnittelussa kiinnitetään huomiota tavoitteisiin ja opetettavaan sisältöön. Ennen kuin sännätään opetettavaan asiaan, on hyvä pysähtyä tarkastelemaan itse oppimistilannetta ja ilmapiiriä. Kuten tiedämme, positiivisella ilmapiirillä on myönteinen vaikutus oppimiseen. How tutoring works –kirjassa pureudutaan siihen, miten opettaja tai ohjaaja voi edesauttaa oppilaan oppimista. Kirjoittajien mukaan yksi oppimiseen vaikuttava tekijä on oppilaan ja opettajan välisen vuorovaikutuksen laatu. Positiivista vuorovaikutussuhdetta rakentaessa opettaja voi tarkastella itsessään seuraavia osa-alueita:

• Empaattisuus: Pysähdynkö aktiivisesti kuuntelemaan oppilasta ja yritänkö aidosti ymmärtää häntä?
• Myönteinen ja lämmin suhtautuminen: Saako oppilas olla oma itsensä kaikkine puolineen?
• Aitous: Mitä tuon ovesta sisään, kun saavun paikalle? Tarkoitanko mitä sanon? Olenko reilu?
• Joustavuus: Enhän ole liian opettajajohtoinen ja kontrolloiva, mutta en myöskään anna liikaa oppilaalle vastuuta? Pystynkö muuttamaan suunnitelmia tilanteen mukaan?
• Rohkaiseminen kriittiseen ajatteluun: Asioiden muistamisen sijaan keskitytään asioiden ymmärtämiseen ja tarkasteluun eri näkökulmista.

Luottamuksellisen ja positiivisen suhteen rakentaminen voi viedä aikaa riippuen kustakin oppilaasta aiempine kokemuksineen. Meillä kaikilla on varmasti kokemusta takkuisesta alkutaipaleesta ja ennakkokäsitysten murtumisesta. Haastavasti käyttäytyvästä oppilaasta saattaakin kuoriutua aivan eri tyyppi tutustumisen ja jään rikkoutumisen myötä. Tutustumiseen käytettyyn aikaan kannattaa panostaa, koska luottamuksellinen suhde yleensä kestää myös vastoinkäymiset.

Oppilaat yleensä arvostavat reilua ja kaikille tasapuolista opettajaa. He pitävät siitä, että luokassa on tietyt säännöt ja rajat, jotka tuovat selkeyttä ja turvaa. Luotettava opettaja on tilanteen tasalla, hän on suunnitellut oppitunnin ja hallitsee sen sisällön. Tavoitteet ovat saavutettavissa, eivätkä tunnu liian kaukaisilta ja vaikeilta oppilaan näkökulmasta. Liian suuri työmäärä ja ylivoimaiset tavoitteet lannistavat, jos oppilaalta vaaditaan kohtuuttoman paljon.

Opettajilla onkin erilaisia tapoja tukea opiskelijoiden itsesäästelyä ja opiskeluprosessia, ja toisinaan se saattaa olla liian kontrolloivaa tai sallii liikaa vapauksia opiskelijalle. Molemmissa tapauksissa opiskelija voi turhautua, ja pahimmillaan vuorovaikutussuhteesta tulee jännitteinen. Opettajan tulisi siis osata sopivasti ohjata oppilasta ja luoda sellaisia tukirakenteita, joita voi ajan myötä purkaa oppilaan itseohjautuvuuden kasvaessa. Opiskelijalla tulee olla tunne, että hän pärjää kyllä ja voi itse vaikuttaa omaan oppimiseensa.

Vuorovaikutussuhteen laatua voisi tarkastella vielä yhdestä näkökulmasta, joka on leikillisyys. Leikillisyydessä on kyse opettajan ja oppilaiden välisestä positiivisesta vuorovaikutuksesta, johon kuuluu mm. hassuttelu, huumori, joustavuus ja spontaani heittäytyminen. Joillekin nämä ovat luontaisia ominaisuuksia, mutta niitä voi myös opetella valjastamaan pedagogisesti käyttöönsä. Leikillisyyttä on pidetty luontevana työvälineenä pienempien lasten kanssa, mutta tutkimusten mukaan sitä voisi hyödyntää enemmän myös ylemmillä koulutusasteilla. Hassuttelu voi luoda rentoa ilmapiiriä, ja opettajan oma leikillisyys auttaa parhaimmillaan oppilaita kehittämään heidän omaa joustavuuttaan. Opettajalla on siis ratkaiseva rooli toimiessaan mallina epäonnistumisiin reagoimisessa. Turvallinen ja leikillisyyttä korostava ilmapiiri sallii myös virheet ja epäonnistumiset. On ihan ok, että asioita ei tiedetä. Niistä otetaan yhdessä selvää ja opitaan yhdessä!