Resilienssi on yksi tärkeimmistä taidoista, joita opiskelijat voivat kehittää, sillä se auttaa heitä selviytymään haasteista, takaiskuista ja epävarmuustekijöistä niin opinnoissa kuin elämässä. Se on kyky sopeutua vastoinkäymisiin, säilyttää motivaatio esteistä huolimatta ja jatkaa tavoitteellista työskentelyä. Ohjaajien yksilöllinen ja läheinen suhde oppijoihin antaa heille ainutlaatuisen aseman tämän tärkeän ominaisuuden vahvistamisessa. Käyttämällä käytännönläheisiä strategioita ja tarjoamalla tarkoituksellista tukea ohjaajat voivat auttaa opiskelijoita kohtaamaan haasteet ja kasvamaan niiden kautta vahvemmiksi.
Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, vaan taito, joka kehittyy ajan myötä kokemusten ja luotettavien mentoreiden ohjauksen kautta. Opiskelijat, joilla on puutteita resilienssissä, näkevät usein epäonnistumiset henkilökohtaisina heikkouksina, mikä voi johtaa vetäytymiseen tai itseluottamuksen heikkenemiseen. Ohjaavien aikuisten rooli on muuttaa tätä näkökulmaa auttamalla opiskelijoita näkemään haasteet tilapäisinä ja voitettavina. Tärkeä askel tässä on oppimisprosessiin liittyvien kamppailujen normalisointi. Virheet tulisi esittää mahdollisuuksina kasvuun, osoittaen opiskelijoille, kuinka nämä hetket ovat arvokkaita askelia kohti kehittymistä.
Yksi käytännöllinen tapa vahvistaa resilienssiä on luoda turvallinen oppimisympäristö, jossa opiskelijat tuntevat olonsa mukavaksi ottaessaan riskejä. Esimerkiksi epävarmaa opiskelijaa voi rohkaista tarttumaan haastavaan matematiikan tehtävään ja vakuuttaa, että jopa virheellinen vastaus tarjoaa arvokkaan oppimiskokemuksen. Tässä ympäristössä painopiste ei ole kaiken tekemisessä oikein, vaan yrityksen, oppimisen ja kehittymisen prosessissa.
Reflektiivisen ajattelun kannustaminen on toinen tehokas keino. Vaativan tehtävän jälkeen opiskelijalta voisi kysyä: ”Mikä mielestäsi sujui hyvin, ja mitä voisit tehdä toisin seuraavalla kerralla?” Tämä edistää itsetuntemusta ja auttaa opiskelijaa kehittämään strategioita samanlaisten haasteiden kohtaamiseen tulevaisuudessa. Opiskelija, joka aiemmin näki huonon koetuloksen epäonnistumisena, voi hyvällä ohjauksella oppia pitämään sitä mahdollisuutena tunnistaa kehityskohteita ja asettaa konkreettisia tavoitteita.
Tunteiden säätely on myös tärkeä osa resilienssiä, ja ohjaajat voivat auttaa opiskelijoita hallitsemaan turhautumisen, ahdistuksen tai pettymyksen tunteita. Esimerkiksi opettamalla tietoisuustaitoja, kuten syvähengitystä tai mielikuvaharjoituksia, opiskelijat voivat oppia rauhoittamaan itseään paineen alla, esimerkiksi kokeissa tai esityksissä. Samoin opiskelijoille voidaan mallintaa positiivista minäpuhetta muotoilemalla opiskelijan negatiivisia lausuntoja uudelleen. Kun opiskelija sanoo: ”En osaa tätä,” tutori voisi vastata: ”Et osaa sitä vielä, mutta opit, ja se on tärkeintä.” Ajan myötä tämä lähestymistapa auttaa opiskelijaa kehittämään positiivisemman ja kasvua tukevan ajattelutavan.
Resilienssiä vahvistaa myös kokemus onnistumisesta pitkäkestoisen ponnistelun jälkeen. Ohjaustyön avulla opiskelijat voivat asettaa pienempiä, saavutettavissa olevia tavoitteita, jotka johtavat kohti suurempia päämääriä. Esimerkiksi esseen kirjoittamisen kanssa kamppailevaa opiskelijaa voisi ohjata jakamaan prosessin pienempiin osiin: ideointi, luonnostelu, muokkaus ja viimeistely. Edistymisen juhlistaminen jokaisessa vaiheessa vahvistaa opiskelijan uskoa omaan kykyynsä kehittyä ja saavuttaa tavoitteita sinnikkyyden avulla.
Yhteistyöhön perustuvien aktiviteettien sisällyttäminen on toinen tapa edistää resilienssiä. Ryhmätehtävät, kuten monimutkaisen luonnontieteellisen ongelman ratkaiseminen tai yhteisen esityksen valmistelu, kannustavat opiskelijoita tukeutumaan vertaisapuun samalla kun he osallistuvat omalla panoksellaan. Tällaiset kokemukset opettavat opiskelijoille, että haasteita ei tarvitse kohdata yksin ja että avun pyytäminen on voimavara, ei heikkous.
Resilientit opiskelijat ovat myös niitä, jotka oppivat näkemään epäonnistumiset eri tavalla. Tutorien on mahdollista jakaa esimerkkejä historiallisista henkilöistä tai henkilökohtaisia tarinoita, jotka osoittavat, kuinka takaiskut usein edeltävät menestystä. Esimerkiksi keskustelu siitä, kuinka tunnetut tiedemiehet tai keksijät ovat jatkaneet yrittämistä toistuvista epäonnistumisista huolimatta, voi inspiroida opiskelijoita omaksumaan samanlaisen asenteen omissa pyrkimyksissään.
Tämän työn vaikutus on syvällinen. Resilientit opiskelijat ovat paremmin varustautuneita kohtaamaan akateemiset paineet, ihmissuhdehaasteet ja odottamattomat elämänmuutokset rohkeudella ja sopeutumiskyvyllä. Heillä on suurempi todennäköisyys jatkaa eteenpäin esteistä huolimatta, säilyttää positiivinen asenne ja rakentaa itseluottamusta, joka on tarpeen tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Resilienssin muovaaminen ja rakentaminen edistää paljon enemmän kuin pelkkää akateemista menestystä. Se tarjoaa opiskelijoille työkaluja toimia ja menestyä epävakaassa maailmassa, voimaannuttaen heidät kohtaamaan jokaisen haasteen kasvun mahdollisuutena.
Lähteet:
https://www.oneeducation.org.uk/course/goal-setting-motivation-and-resilience-for-life/
https://www.oneeducation.org.uk/course/the-power-of-resilience/
https://www.apa.org/topics/resilience
https://theeducationhub.org.nz/tips-and-tools-for-building-teacher-resilience-and-wellbeing/
https://theeducationhub.org.nz/teaching-resilience-to-children-under-six/