Mentalisaatio tarkoittaa kykyä pohtia, ymmärtää ja tulkita sekä omia että muiden ihmisten tietoisia ja tiedostamattomia ajatuksia, tunteita, toiveita ja uskomuksia sekä ennustaa heidän käyttäytymistään näiden pohjalta. Se on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen näkökulmaansa. Mentalisaatio liittyy vahvasti sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin ja empatiakykyyn. Ihminen, jolla on hyvä mentalisaatiokyky, ymmärtää sekä omia että muiden mielen sisäisiä tiloja ja prosesseja paremmin.
Mentalisaatioteoria on kehityspsykologinen teoria, joka kehittynyt kiintymyssuhdeteorian näkemysten pohjalta, erityisesti brittiläisen psykiatrin John Bowlbyn työstä. Bowlby kehitti kiintymyssuhdeteoriaa, jossa kuvataan varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteiden merkitystä kehitykselle.
Käytännössä mentalisaatio tarkoittaa kykyä:
- Tulkita ja ymmärtää toisten ihmisten tunteita ja ajatuksia. Ihminen kykenee mentalisoimaan, kun hän pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan, tunnistamaan tämän tunteita ja ymmärtämään, miksi toinen käyttäytyy ja toimii tietyllä tavalla.
- Erottaa omat ajatukset ja tunteet toisen ihmisen ajatuksista ja tunteista. Kyky tunnistaa, että toinen ihminen voi ajatella ja kokea asioita eri tavalla kuin itse, on keskeinen osa mentalisaatiokykyä.
- Ennustaa toisten ihmisten käyttäytymistä. Mentalisaatiokyky auttaa ennakoimaan toisten ihmisten toimintaa ja reaktioita heidän tunnetilojensa ja ajatustensa perusteella.
Mentalisaatiokyvyn kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja on tärkeä osa terveen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen oppimista. Hyvä mentalisaatiokyky edistää empatian ja myötätunnon kehittymistä sekä auttaa rakentamaan terveitä ja syvällisiä ihmissuhteita. Se on erityisen merkityksellinen esimerkiksi vanhemman ja lapsen suhteessa, terapeuttisessa työskentelyssä sekä opettajan ja ohjaajan työssä, missä ymmärtäminen ja empaattinen vuorovaikutus ovat keskeisiä.
Mentalisaatio opettajan ja ohjaajan työn tukena
Opettajan tarve mentalisaatiokyvylle liittyy opettajan ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen ja opetusprosessin tehokkuuteen. Kun opettaja kykenee mentalisoimaan, hän pystyy paremmin arvioimaan oppilaiden ymmärrystä ja tarpeita. Tämä auttaa opettajaa mukauttamaan opetustaan ja tarjoamaan lisätukea ja ohjausta niille oppilaille, jotka sitä tarvitsevat.
Hyvä mentalisaatiokyky auttaa opettajaa lukemaan oppilaiden ei-sanallisia viestejä, kuten kehonkieltä ja ilmeitä, mikä parantaa vuorovaikutuksen laatua ja opetuksen tehokkuutta.
Se auttaa opettajaa tunnistamaan ja käsittelemään konflikteja tai ongelmia luokkahuoneessa. Opettaja voi paremmin havaita oppilaiden väliset sosiaaliset suhteet ja tarjota tarvittavaa tukea konfliktien ratkaisemiseksi.
Mentalisaatiokyvyn kehittäminen on tärkeää opettajan ja ohjaajan työssä, koska se edistää oppilaiden hyvinvointia, oppimista ja kokonaisvaltaista kehitystä erilaisissa oppimisympäristössä.
Oppilaiden mentalisaatiokyvyn tukeminen
Mentalisaatiokykyä voi myös oppia ja opettaa. Opettaja on tärkeässä roolissa lasten ja nuorten mentalisaatiokyvyn kehittymisessä.
Opettaja voi auttaa oppilasta tunnistamaan ja nimeämään tunnetiloja ja niistä kannattaa myös keskustella oppilaiden kanssa. Kaikenlainen empatian harjoittaminen kannustaa oppilaista asettumaan toisen ihmisen asemaan ja miettimään, mitä toinen henkilö voisi ajatella tai tuntea tietyssä tilanteessa. Oppilaille voi kertoa myös kehonkielen ja ilmeiden merkityksestä vuorovaikutuksessa ja harjoitella non-verbaalin viestinnän lukemista ja tulkitsemista.
Kaikenlaiset leikit, esimerkiksi roolileikit, auttavat lapsia asettumaan toisen ihmisen asemaan ja harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutustaitoja. Opettajan omaa roolia esimerkin näyttämisessä ei voi aliarvioida. Kun toimit itse hyvässä vuorovaikutuksessa ja vastaat oppilaiden tunteisiin ja tarpeisiin, he saavat hyvin mallin mentalisoinnista.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että mentalisaatiokyky on tärkeä sosiaalisten taitojen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Se edistää parempaa ymmärrystä itsestä ja muista, mikä puolestaan parantaa oppimista, vuorovaikutusta ja elämänlaatua.
Lähteet:
Allen, J. G. and Fonagy, P. (2019). Handbook of Mentalization-Based Treatment. American Psychiatric Association Publishing
Fonagy, P. and Campbell, C. (2016). Attachment theory and mentalization. American Psychological Assiciation
Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa (2014) Viinikka Anne (Ed.). Mannerheimin lastensuojeluliitto
Mentalisaatio – Teoriasta käytäntöön (2017) Laitinen Irmeli and Ollikainen Seija (Ed.). Therapeia -säätiö
Mentalization based education, Retrieved June 13, 2024 from https://mented.de/en. MentEd Mentalisierungsbasierte Pädagogig,
Nisponská, M. (2022), Mentalization and its use in schools, Univerzita Karlova