Oletko saanut lapsen kiinni hyvän tekemisestä? Oletko puhunut kollegastasi hyvää selän takana? Milloin ja miksi onnistuit luomaan positiivisen, innostavan ja kukoistavan ilmapiirin oppimistilanteeseen? Olet ehkä toiminut positiivisen psykologian keinoja hyödyntäen.
Positiivinen kasvatus perustuu positiiviseen psykologiaan. Positiivinen psykologia tutkii sitä, mikä saa ihmiset ja yhteisöt voimaan hyvin ja kukoistamaan. Se on keskittymistä ihmisen vahvuuksiin, voimavaroihin, mahdollisuuksiin, onnistumisiin ja kykyihin virheiden ja ongelmien sijaan. Positiivisen psykologian kantaisänä pidetään yhdysvaltalaisprofessori Martin Seligmania, jonka PERMA +V -hyvinvointiteoria on eräs merkittävimmistä psykologisista teorioista 2000 -luvulla.
Positiivinen pedagogiikka on lähestymistapa opetukseen ja kasvatukseen, jossa keskiössä ovat lapsen voimavarat, vahvuudet ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Sen tavoitteena on luoda innostava oppimisympäristö, jossa oppilaat voivat kukoistaa ja saavuttaa parhaan potentiaalinsa. Positiivinen pedagogiikka perustuu ajatukseen, että positiiviset kokemukset ja vahvuuksien korostaminen edistävät oppimista ja motivaatiota.
Positiivisen kasvatuksen ydinajatuksena on vahvuudet ja kannustaminen. Se on lähestymistapa, joka pyrkii tukemaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä lempeän ja rakentavan vuorovaikutuksen avulla. Tämä lähestymistapa korostaa lapsen itsetunnon vahvistamista, tunteiden hallintaa sekä yhteistyötaitojen oppimista. Oppimisympäristössä positiivisen kasvatuksen periaatteiden integroiminen opetukseen tuo pitkäaikaisia hyötyjä sekä lapsille että laajemminkin yhteiskuntaan lasten oppiessa paremmin sosiaalisia taitoja.
Positiivisessa pedagogiikassa tärkeänä lähtökohtana on vahvuuksien löytäminen jokaisesta lapsesta ja niiden hyödyntäminen opetuksessa ja kasvatuksessa. Luoteenvahvuuksien hyödyntäminen tukee lasten ja nuorten itseluottamusta ja positiivista minäkuvaa. Parkin ja Petersonin (2006) VIA (Values in Action) -mittariston mukaan luonteenvahvuudet voidaan jaotella kuuteen hyveeseen ja 24 luonteenvahvuuteen, joita voi hyvin tarkastella myös oppilaiden kanssa. Vahvuuksien huomioiminen edistää oppimista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä koko yhteisön vahvistumista ja niitä voidaan käyttää opetuksen tukena lukuisilla eri tavoilla.
Psykologi Lawrence J. Cohen on sitä mieltä, että melkein kaikki lapsen ei-toivottu käyttäytyminen liittyy yhteydettömyyteen. Positiivisen pedagogiikan mukaan opetuksen ja kasvatuksen toinen tärkeä asia on hyvän yhteyden luominen lapsen ja aikuisen välille. Hyvä kasvattaja panostaa yhteyteen, joka tarkoittaa lapsen tarpeisiin vastaamista, lapsen aktiivista kuuntelua, kunnioittamista, läsnäoloa ja hyväksyntää. Vahva positiivinen yhteys vähentää ei-toivottua käytöstä.
Cohen kehitteli termin emotional cup selventääkseen tunteiden vaikutusta oppimiseen. Sen mukaan emotional cup tyhjenee päivän aikana yhteydettömyydestä, vastoinkäymisistä, hankalista tunteista tai väsymyksestä. Mitä enemmän se tyhjenee, sitä todennäköisesti lapsi käyttäytyy ei-toivotulla tavalla. Opettajan tehtävänä on siten kannustamisella ja läsnäololla palauttaa yhteyttä, jolloin oppiminen mahdollistuu paremmin.
Yhteyden lisäksi toinen tärkeä elementti positiivisessa kasvatuksessa on ennakointi. Ennakoiva kasvatus on proaktiivista eikä reaktiivista. Kun asioista kerrotaan etukäteen, autetaan lasta varautumaan tulevaan, jolloin vältetään ongelmia, joita aiheutuu kontaktin tai tiedon puutteesta. Proaktiivisessa toiminnassa ongelmiin puututaan ajoissa ja mietitään etukäteen, miten vältetään mahdollisia konfliktitilanteita ja mitä tehdään, jos konflikti kuitenkin tulee.
Eräs positiivisen pedagogiikan kulmakivi on empaattinen johtajuus ja positiiviset rajat. Lasten tarpeet ja toiveet ovat tärkeitä ja lapsella on oikeus kertoa omat mielipiteensä, ilmaista tunteensa ja tulla kuulluksi. Viime kädessä aikuinen kuitenkin tekee päätöksen ja on vastuussa tilanteesta. Loputtomat valinnanmahdollisuudet, rajattomuus ja liiallinen neuvottelu saattavat stressata lasta ja aiheuttaa turvatonta oloa. Kasvattajan on toimittava vastuullisesti ja empaattisesti johtajana.
Seuraavassa tarkastellaan positiivisen kasvatuksen periaatteiden hyödyntämistä opetuksessa.
Empatia ja kannustus
Opiskelu voi olla haastavaa, ja oppilaat kohtaavat erilaisia vaikeuksia matkallaan. Opettajan on tärkeää osoittaa empatiaa ja ymmärtämystä oppilaiden tarpeita kohtaan. Kun opettaja kannustaa oppilaita pyrkimään parhaaseensa ja huomaa heidän saavutuksensa, se luo positiivisen ja motivoivan ilmapiirin oppimiseen.
Positiivinen vahvistaminen
Tärkeä osa positiivista pedagogiikkaa on myös oppilaiden osallisuuden edistäminen. Oppilaat ovat aktiivisesti mukana omien oppimistavoitteidensa asettamisessa ja seuraamisessa. Opettaja voi hyödyntää positiivista vahvistamista edistääkseen toivottavaa käyttäytymistä luokassa. Kiittäminen, kannustaminen ja palkitseminen hyvästä työstä ovat tehokkaita tapoja kannustaa oppilaita. Tämä motivoi oppilaita oppimaan ja edesauttaa tavoitteiden saavuttamista.
Ratkaisukeskeisyys
Positiivinen kasvatus keskittyy ratkaisukeskeisyyteen. Virheisiin ei jäädä kiinni, vaan pyritään kohti tavoitteita. Oppilaita ei rangaista virheistä, vaan opettaja voi auttaa heitä tunnistamaan ongelmien juuret ja etsimään rakentavia ratkaisuja.
Itsetunnon vahvistaminen
Opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi oppilaiden itsetuntoon. Kannustamalla oppilaita kokeilemaan uusia asioita, tarjoamalla tukea ja huomioimalla oppilaan vahvuuksia, opettaja voi auttaa oppilaita rakentamaan positiivista minäkuvaa ja itseluottamusta.
Avoimen kommunikaation edistäminen
Avoin kommunikaatio luokkahuoneessa edistää oppilaiden oppimista ja hyvinvointia. Opettajan tulisi kannustaa oppilaita ilmaisemaan mielipiteensä ja kysymään kysymyksiä. Samalla opettaja voi toimia esimerkkinä siitä, miten vuoropuhelua käydään kunnioittavasti.
Rajojen asettaminen taito
Opettaja on vastuussa luokkahuoneen järjestyksestä ja oppimisympäristön turvallisuudesta. Tämä vaatii selkeiden sääntöjen ja rajojen asettamista. Kuitenkin näiden rajojen tulisi olla kohtuullisia ja perusteltuja, ja niitä tulisi selittää oppilaille, jotta he ymmärtävät niiden merkityksen.
Positiivinen pedagogiikka voi parantaa oppilaiden oppimismotivaatiota, koulumenestystä ja hyvinvointia. Se auttaa oppilaita kehittämään itseluottamusta, ongelmanratkaisutaitoja ja sosiaalisia taitoja, jotka ovat tarpeen menestyksekkäässä elämässä. Positiivinen pedagogiikka ohjaa kasvatusta kohti voimavarojen korostamista, yhteistyötä ja kannustavaa ilmapiiriä, jolloin oppilaiden on helpompi saavuttaa omat tavoitteensa ja nauttia oppimisesta. Kokonaisuudessaan positiivisen pedagogiikan tietoinen käyttäminen opetustyössä rakentaa positiivista asennetta oppimiseen ja elämään yleisesti.
Lähteet:
Avola, P and Pentikäinen, V. (2022). Kukoistava kasvatus: positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen käsikirja, BEEhappy Publishing
Mäkinen, K. (2021, August 26). Positive pedagogy enhances wellbeing in general upper secondary schools. Retrieved August 28, 2023 from Positive pedagogy enhances wellbeing in general upper secondary schools | University of Helsinki, University of Helsinki
Peterson, C., Park, N., & Seligman, M. E. P. (2006). Greater strengths of character and recovery from illness. The Journal of Positive Psychology
Seligman, M.E.P. (2004). Authentic Happiness: Using the new positive psychology to realize Your potential for lasting fulfillment. University of Pennsylvania
Seligman, M.E.P. (2012). Flourish: A visionary new understanding of happiness and well-being. University of Pennsylvania
Trogen, T. (2020). Positiivinen kasvatus. PS-kustannus
Uusitalo, L. (2023). Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus
Vuorinen, K. (2023) Positive pedagogy brings out the potential in all of us. Retreved August 28, 2023 from Positive pedagogy – kaisavuorinen.com